tyonraskaanraataja.jpg

Blogissani on ollut viime viikkoina todella hiljaista. Kuin huopatossutehtaalla jopa. Anteeksi, olette kyllä olleet mielessäni.

Viimeiset viikot olen kuitenkin ollut töissä se yksinäinen soturi, joka hoitaa kaiken muiden ollessa lomalla. Olen neuvotellut, priorisoinut, vaatinut, kyseenalaistanut, ehdottanut, selvittänyt ja ennen kaikkea sopinut milloin mistäkin sekä omassa että työkavereiden rooleissa. Välillä minulla ei ole ollut harmaintakaan aavistusta asoista, joista minulta on kysytty. Kaikessa hiljaisuudessa olen kysynyt apua taustajoukoiltani ja luottanut heidän ammattitaitoonsa. Tämänhetkinen mottoni voisi olla "Fake it till you make it."

WP_20150616_005.jpg

Kaikesta tästä huolimatta haluan taas sanoa miten onnekas olen. Olen onnekas, koska minulla on mahtavat työkaverit - se tukiverkko, joka on auttanut läpi kaikesta. Minulla on lähelläni ihmisiä, joilta voin kysyä kaikkein tyhmimmätkin kysymykset niinä hetkinä, kun oikosulku iskee. Siis ne oikeasti tyhmät kysymykset, joista jo kysyessään tietää kysyvänsä tyhmiä. Ja kun saan vastauksen niihin tyhmiin kysymyksiini, ovat vastaukset ammattimaisia, vaikka tiedän vastaajan mitä todennäköisimmin ensin pyöritelleen silmiään ja huokaisseen ennen kuin vastasi. Muillakin on ollut kiire, mutta silti olen saanut rautalankavastauksen ylimalkaisen höpölöpön sijaan. Höystettynä muutamalla iloisella sanalla. 

Joskus toki täytyy antaa rakentavaa palautetta. Tai jopa potkaista työkaveria polveen. Mutta tämäkin on järjestynyt ihanan tukiverkkoni ansiosta. Tuhannen kilometrin päässä työskentelevä kollegani sai konkreettisesti potkun polveensa pyynnöstäni. Rakkaudella, tottakai. Jos tätä ei voi kutsua tiimityöskentelyksi, niin mitä sitten? 

InstagramCapture_6579efe5-e360-4a11-ae0b

Ja tietenkin välillä pidetään hauskaa. Istutaan kahvilla tai lounaalla ja annetaan päättömän jutun viedä. Skoolataan perjantain kunniaksi. Varataan kalenterista aikaa jäätelötreffeille. Tai joskus jopa vain istutaan vierekkäin puhumatta mitään. Ensimmäisen kuvan karkkikori on lomalle jääneen työkaverini "Survival kit for the lone worker" - suklaa auttaa kaikkiin murheisiin ja purkka tappaa hammaspeikot. Tunnustan, kuvasta puuttuu muutama konvehti ja yksi mansikkapusu. En vain voinut vastustaa kiusausta.

Mulla on ihania työkavereita, #parhaattyökaveritikinä 

Näillä sanoin taas uuteen työviikkoon. Hyvää lomaa niille, jotka vielä lomailevat. Mukavaa maanantaita niille, joilla on arkipäivä. Itse kuulun vielä tähän jälkimmäiseen joukkoon.

Minna

I am so fortunate to have amazing colleagues and friends. I've been working like crazy for the past few weeks, but with my safety network I made it. No, I just didn't make it, I succeeded it! ♥