Jooga1.jpg

Minulla on ystäviä, jotka vannovat joogan nimeen. He myös meditoivat lähes päivittäin. Kutsun heitä rakkaudella joogahörhöiksi. Olen kuullut joogan olevan upean vartalon ja henkisen hyvinvoinnin salaisuus. Omat joogahörhöni ovat jakaneet kuvia joogastudioiltaan - en ole vieläkään päässyt yli kuvagalleriasta, jossa niukkapukeinen mies on vääntäytyneenä toinen toistaan uskomattomampiin asentoihin kallionkielekkeillä ja rannalla. Kuvista, joita piti tuijottaa tovi jos toinenkin päätyäkseen tulokseen, että kuvan asento ei voi olla mitenkään mahdollinen.. :)

Itselleni jooga oli jo vähän tuttua, kiitos ystäväni Pian joka aikanaan tutustutti minut lajiin jos toiseenkin. Varsinaisesti en ole koskaan joogannut, mutta käynyt tunneilla, joissa on ollut yhdistettynä joogaa, pilatesta ja tai chita. Tykkäsin, mutta en hurahtanut. Opin kuitenkin perusasioita, kuten oikeita asentoja ja sen, että liikettä tärkeämpää onkin pysyä paikoillaan. Opin myös, että paikoillaan pysyminen voi olla lähes yhtä raskasta kuin liike.

Jooga2.jpg

Pitkät työpäivät ja vähäinen vapaa-aika ovat olleet melkoisia haasteita liikunnan suhteen. Olen iltaisin lähtenyt lenkille, mutta se ei ole kivaa vesisateessa ja pimeässä. Se ei myöskään ole riittävän vaihtelevaa nopeasti kyllästyvälle. Salitreenistä en tykkää ja ohjatulla tunnilla pitäisi aina olla ajallaan. TRX-treenilläkin hemmottelin itseni piloille tekemällä sen kesällä terassilla. Sen jälkeen ei ole huvittanut sisällä hikoilla vaan odotan lämpimiä kelejä.

Mutta sitten... Minulle tarjoutui tilaisuus kokeilla online-joogatunteja. Se oli sitten menoa se. Olen nyt jonkun aikaa joogannut oman aikatauluni mukaan kotosalla 3 - 5 kertaa viikossa ja osallistunut myös ohjattuihin meditaatioharjoituksiin. Aloittelijana olen valinnut riittävän helppoja ja rauhallisia tunteja, jotta innostus ei lopahda. En nimittäin ole luonnostani mitenkään erityisen taipuisa - pikemminkin päinvastoin. Mutta jo nyt huomaan eron: Taivun toinen toistaan kummallisempiin asentoihin ja liikkuvuus on parantunut huimasti. En myöskään ole enää kärsinyt niska- ja hartiavaivoista juurikaan vaikka työpäiväni kyyristelenkin koneen vieressä. Kroppakin alkaa vähän kerrassaa näyttää erilaiselta ja tuntua erilaiselta.

Minusta on siis tullut joogahörhö ja olen ylpeä siitä! Olen todennut, että yksinkertaisellakin tunnilla itsensä saa hiestä märäksi ja lihakset kipeiksi. Vääntelen itseäni toinen toistaan kummallisempiin asentoihin joilla on hassuja nimiä ja olen tyytyväinen, että kukaan ei näe minua. Opettelen myös meditoimaan, vaikka se onkin tuskallisen vaikeaa. Kuvittelin olevani luontainen lahjakkuus mielen tyhjentämisessä, mutta selvästi en olekaan. 

Löytyykö sieltä ruudun takaa muita joogaan hurahtaneita? Tämä hörhö rullaa nyt pitemmittä puheitta maton auki ja alkaa harjoitella. Lopuksi varastoin energiaa sydämeeni ja toivottavasti osaan käyttää sen viisaasti. ♥

Ihanaa sunnuntaita!

Minna