0

Monday, 25. July 2016

Must-have

MustHave.jpg

Joskus tulee tilanne, että ensin pitää jotain muiden hehkuttamaa juttua ihan turhanpäiväisenä, mutta pian alkaa itsekin suitsuttaa samaa asiaa. Näin juuri kävi Beauty Blenderin kanssa. Monella sivulla sitä kuvattiin ylisanoin ja en enää voi tulla toimeen ilman sitä -lausein. Miten muka vaahtomuovi voisi olla jotain sellaista?

Kunnes sitten annoin houkutukselle periksi. Ostin oman. Se oli rakkautta ensimmäisestä käytöstä.

Aamulla sutaisen varjostukset, korostukset ja poskipunan paikoilleen, kostutan blenderini, rutistan sen pyyhekuivaksi ja pyöräyttelen kasvoilla. Joka ikinen aamu ilahdun miten helposti meikin saa häivytettyä, miten kauniin tasainen mutta luonnollinen lopputulos on ja miten nopeasti se tapahtuu. Perun vähättelevät puheeni, en halua enää elää ilman blenderiäni.

Tuo kimalteleva härpäke blenderin alla on myös loistava - käytön ja puhdistuksen jälkeen asetan blenderini sille kuivumaan ja seuraavana aamuna blender on taas puhdas, kuiva ja käyttövalmis.

Onko tässä kohden hyvä sanoa myös varoituksen sana? Hehkutin blenderiä kollegalleni, hän osti sellaisen ja sanoo nyt ajattelevansa mua lämmöllä joka aamu kun blendaa meikkinsä käden käänteessä. Kerrothan, jos sinullekin käy näin. ;)

Ensi kerralla lisää meikeistä - tuliaisia Sephorasta. Nähdään pian ihanat!

Minna

0

Tuesday, 19. July 2016

Tyylilleni uskollinen

Tyylilleni%20uskollinen%202.jpg

Hei pitkästä aikaa. Aika onkin rientänyt nopeammin kuin uskoinkaan. Nyt taitaa olla aika näyttävälle paluulle kesämekossa. :)

Olin pari viikkoa sitten työmatkalla Varsovassa ja näppäränä tyttönä valitsin hotellin aivan kauppakeskuksen kupeesta. Päivät kuitenkin menisivät toimistolla ja illat kuulumisia vaihdellen kollegoiden kanssa, joten aika olisi kortilla. Ei siis kannata haaskata aikaa, joten kun hotelli on kauppakeskusta vastapäätä, astumalla ulos hotellista ja ylittämällä kadun voisi shoppailu alkaa.

Tyylilleni%20uskollinen%20kollaasi.jpg

Kaikki tutut ketjumyymälät jätin väliin, koska samat valikoimat löydän Suomestakin. Aiemmilla matkoillani olen saanut kollegoilta vihjeet parhaisiin liikkeisiin - hyvään laatuun ja kohtuullisiin hintoihin. Kävelin jo Tatuumin ohi, mutta päätinkin kääntyä takaisin. Ja siellähän se oli: lähestulkoon värikäs kotelokesämekkoni, oikean kokoinen ja -70% hintalappu kyljessään. Ei ollut paljon vaihtoehtoja kuin ostaa se. Ja voi miten tyytyväinen olenkaan. Mekko on kaunis ja hyvin pelkistetty, jujuna vain vasemmalla olalla ja oikealla lonkalla olevat muotolaskokset. Tykkään! Kaveriksi myyjä tarjosi siroa rannekorua, josta en edes yrittänyt kieltäytyä. (Ja kyllä, olisin voinut silittää mekon paremmin kuvaa varten, mutta en malttanut..)

Päätin matkalla myös testata miten hyvin uudenvuodenlupaukseni on pitänyt ja lähdin koroissa todelliseen maailmaan. Olen opetellut kävelemään koroissa koko alkuvuoden ja käyttänyt niitä töissä. Mutta on täysin toinen asia lähetä niiden kanssa kadulle kuin kävellä toimiston tasaisella lattialla. Tosin ihan varsinaiseen tulikokeeseen en vieläkään joutunut, koska epätasaisella jalkakäytävällä minulle tarjottiin käsivarsi tueksi. Mutta uskaltaisin kyllä sanoa, että ahkera harjoitus palkitaan ja pärjään myös jalkakäytävillä korkoineni. Seuraavalta matkalta pitänee tuoda tuliaisina kauniit uudet korot.

Tällaiset matkat ovat aina raskaita - aamuvaraisella matkaan ja perillä 3 päivää tiukkaa työntekoa. Mutta on myös kiva tavata kollegoja ihan kasvokkain joiden kanssa päivittäin tekee töitä. Oli todella mukavaa nähdä pitkästä aikaa ja päivittää kuulumisia. Yhtenä iltana jutella tyttöjen juttuja ja shoppailla yhdessä, toisena käydä syömässä hyvin ja vähän katselemassa kaupunkia. Kotiin palattuani minuun todellakin päti vanha klisee: väsynyt mutta onnellinen.

Aurinkoista viikkoa, ihanat. Kuullaan taas pian!

Minna

 

0

Friday, 8. April 2016

Home Spa

HomeSpa1.jpg

Rakas ystäväni Laura reissasi Aasiassa jokin aika sitten. Jännittävien tarinoiden ja kuvien lisäksi hän toi tuliaisiksi ihania home spa -juttuja. Day spat ovat ihan oma lukunsa, mutta kotonakin voi hemmotella itseään kaikessa rauhassa. Lämmittää saunan, sytyttää kynttilät ja kaataa itselleen lasillisen kuohuvaa. Rentoutushetken jälkeen kylppäristä tulee ulos tyytyväinen nainen jolla on kuorittu iho, pehmeät kantapäät ja lakatut varpaankynnet. 

Toinen tuliaisista oli ihana kuorintasaippua. Pyörittelin sitä kostealla iholla, huuhtelin ja rasvasin. Lopputuloksena ihanan pehmeä ja miedosti raikkaan yrttiseltä tuoksuva iho. Kuvassa myös ehdoton luottotuotteeni, jota ilman en voi enää elää: GlamGlown mud to foam -puhdistusaine. Aloitin saman sarjan mutanaamiosta ja jatkoin tähän putsariin. Kyllä, koukussa molempiin. Ja iho kiittää.

HomeSpa2.jpg

Toinen tuliainen oli huonetuoksu. Olen tosi varovainen tuoksujen kanssa - kaikki tavaratalojen tuoksukynttilät kierrän kaukaa ja diffuuserin hankin harkiten jos ollenkaan. Helposti ne tuoksuvat aivan liikaa ja seurauksena on päänsärkyä. 

Vihreälle teelle tuoksuva diffuseri on täydellinen napakymppi. Tuoksu on ihanan raikas, sen huomaa kylpyhuoneeseen mennessään, mutta se ei ole liian voimakas. Tulee juurikin sellainen kylpyläfiilis, jollaista olen kaivannut. Tuoksu leviää ilmaan sekä hauskojen luonnolllisten tikkujen että naruun kiinnitetyn kukan kautta. Aluksi laitoin vain nuo tikut ettei vaihingossakaan tuoksu liikaa, mutta vähän myöhemmin lisäsin myös kukan tuoksuttamaan.  Ongelma onkin, mitä teen kun tämä lakkaa tuoksumasta. Laura, taidat joutua uudelleen matkoille. :)

HomeSpa3.jpg

Ehdottomasti pitäisi olla useammin aikaa hemmottelulle. Varata day spa, käydä hoidoissa tai hemmotella itseään ihan kaikessa rauhassa kotona. Muutaman kerran olemme viettäneet tyttöjen day spa -iltapäivää - lähteneet ajoissa töistä, käyneet hoidossa ja sen jälkeen kuoharilla. Loistava aloitus viikonlopulle!

Liian harvoin vain jää aikaa. On arjen kiireet ja ajoissa pitäisi päästä nukkumaankin, että jaksaa taas seuraavana aamuna nousta töihin. Toisaalta, jos näitä liian usein viettää, eivät ne enää ole samaa arjen luksusta. Ei makeaa mahan täydeltä. Mutta jos kuitenkin vähän useammin...

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua, ihanat!

Minna

0

Wednesday, 6. April 2016

Kirsikankukkia

CherryBlossoms1.jpg

Todella pitkän ja pimeän talven jälkeen on ihanaa nähdä luonnon heräilevän pikkuhiljaa. Lähes kaikki lumi on sulanut, mitä nyt varjoisimmissa paikoissa sitä on vielä vähän jäljellä. Linnut laulavat kilpaa aamulla kun lähden töihin. Tuntuu mukavalta kävellä kaikessa hiljaisuudessa, katsella auringon ensimmäisiä säteitä ja kuunnella pikkulintujen konserttia. Ensimmäiset leskenlehdetkin jo kukkivat ojanpenkalla heti ensimmäisten lämpimien päivien jälkeen. Kevät 

CherryBlossoms2.jpg

Nappasin muutaman oksan pihan kirsikkapuusta maljakkoon. Kun en tietenkään malttanut odottaa lämpimiä ilmoja, että kukat puhkeaisivat puuhun. Näyttää ihanalle, kun sisällä ensimmäiset kukat jo kukkivat. Ikävä kyllä kukinnot eivät montaa päivää kestä, mutta osuivat juuri sopivasti viikonloppuun, joten niistä ehti nauttia vähän enemmän. Toisessa maljakossa odottavat omenapuunoksat - toivottavasti niihin tulevat silmut ja kukinnot vasta siinä vaiheessa kun kirsikat lakastuvat.

Auringon innoittamana myös heitin havut pois terassivaloista, hävitin callunat ja vein narsisseja tilalle. Askartelimme Pikkumurun kanssa sanomalehdestä istutusruukkuja ja kylvimme herneitä, avomaankurkkua ja yrttejä - ensimmäiset versot näkyvät jo. Heittäydyin jopa niin hurjaksi, että pesin talvitakkini ja laitoin sen kaappiin ensi talvea odottamaan. Nyt odotellaan seuraavaa lämpöaaltoa ja sen aikana käyn ostamassa kukkia pihalle. 

Aurinkoisia päiviä, ihanat!

Minna

0

Saturday, 2. April 2016

Kädetön keittiössä

DSC00584.jpg

Olen monessa asiassa todella hyvä, mutta melko harvoissa keittiöön liittyvissä jutussa voin kehua itseäni. Jos vielä erikseen halutaan mainita leipominen, osaamiseni kapenee edelleenkin. Joten jokainen varmasti ymmärtää, että ensin hihkuin riemusta ilmoittautuessani Pink Vanilla Dessertsin järjestämälle sokerimassakurssille, mutta h-hetken lähestyessä aloin miettiä miten järkevää se sitten loppuviimeksi oli. Itselleni tyypilliseen tapaan olin myös kertonut siitä ellen nyt ihan kaikille, niin monelle. Joten paineet onnistumiselle kasvoivat.

En ole erityisen kätevä käsistäni - mitkään pikkuruiset jutut eivät todellakaan pysy näpeissäni. Kärsivällisyyteni on 5-vuotiaan tasoa, pikkutarkka piipertäminen ei ole minua varten ja jos ennen onnistumista joudun aloittamaan useasti alusta uudelleen, todennäköisyys valmiille lopputulokselle pienenee hyvin nopeasti. Kun tähän lisätään, että en ole koskaan elämässäni tehnyt mitään sokerimassasta tai edes nähnyt kenenkään tekevän, olen haaste opettajalle. Onnea matkaan, ope!

DSC00585.jpg

Kurssi järjestetiiin Pink Vanilla Dessertsin tiloissa, ja meitä oli opettaja Marisa Kavaston lisäksi 3 henkilöä. Itse taisin olla ainoa, jolla ei ollut mitään kokemusta sokerimassasta. Turhia ei höpötelty, vaan kävimme suoraan asiaan tarkoituksena väkertää nalle. Etenimme vaihe vaiheelta rauhalliseen tahtiin, ja ohjaaja antoi ohjeita ja neuvoja. Mitenkään erityisen kaunis ei minun nallestani tullut, mutta kyllä sen karhuksi tunnistaa. Jossain vaiheessa koin ahaa-elämyksen: sokerimassalla puuhastelu oli kuin muovailuvahalla askartelua. (Ei, sekään ei kuulu vahvuuksiini!)

DSC00593.jpgDSC00596.jpgDSC00599.jpgDSC00600.jpg

Toisena työnä teimme ruusun kuppikakun koristeeksi. Ensimmäinen ajatukseni valmiin mallin nähdessäni oli "niin varmaan juu!" mutta kun jälleen etenimme vaihe vaiheelta, tuli ruusustani ruusu sittenkin. Ja aika hieno, vaikka itse sanon. Tämän tehtyäni aloin jo ajatella omia välineitä ja youtube-hakua koristeiden tekemisestä... Tosin näitä ei voi tehdä kiireessä, vaan koristeiden tekemiseen tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä.

DSC00606.jpgDSC00610.jpgDSC00616.jpgDSC00619.jpg

Pink Vanilla School of Decoration aloittaa nyt huhtikuussa - aikataulut ja ilmoittautumislomakkeen löydät täältä. Kurseilla opetellaan tekemään koristeita sokerimassasta, ja teemoja on 6 erilaista. Itse voisin ajatella tällaista esimerkiksi tyttöjen illan teemaksi, mukavaa tekemistä yhdessä. Kurssilla edettiin rauhallisesti, poropeukalokin sai valmista ja kohtuullisin tuloksin. Pienessä ryhmässä saa myös henkilökohtaista opastusta ja pystyy hyvin seuraamaan opetusta. Itse harkitsen osallistumista cupcake-kurssille, koska pienemmästä koostaan huolimatta kukan väkertäminen vaikutti hauskemmalta. Tai no, ehkä onnistuneempi lopputulos innostaa tässä kohdin.

WP_20160323_13_56_47_Pro%20%282%29b.jpg

En vielä lopeta päivätyötäni, mutta ainakin toisen kerran haluan kokeilla - oli se sen verran mukavaa. Kiitos Odetta ja Pink Vanilla Desserts!

Minna

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Pink Vanilla Dessertsin kanssa. Kuvista kiitos Odettalle